Kun lääkäri ei ole lähellä
Miten ennen lääkittiin, kun lääkäreitä ja apteekkeja oli harvassa? Näyttely kertoo kansanlääkityksessä käytetyistä kasveista ja parannuskeinoista 1700- ja 1800-luvuilla.
Tapahtuman kuvaus
Kun lääkäri ei ole lähellä -näyttely kertoo kansanlääkityksessä käytetyistä kasveista ja parannuskeinoista 1700- ja 1800-luvuilla Vanhan sanonnan mukaan ”jos sauna, viina ja terva eivät auta, tauti on kuolemaksi.” Se kuvastaa hyvin aikaa, jolloin lääkärit, apteekit ja sairaalat olivat kaukana ja pienikin vaiva saattoi koitua hengenvaaralliseksi.
Kansanlääkinnässä turvauduttiin tuolloin ennen kaikkea paloviinaan sekä moniin lääkekasveihin, joita kannatti pitää saatavilla.
Näyttely esittelee kansanlääkinnässä käytettyjä kasveja ja eri sairauksiin käytettyjä parannuskeinoja 1700- ja 1800-luvuilla.
Tuolloin rohtokasvit tarjosivat apua moniin vaivoihin, kun lääkärin apu ei ollut saatavilla.
Kasveista apua moneen vaivaan Valistuksen aikakaudella 1700-luvulla kasvi- ja puutarhakulttuuri levisi yliopistojen hyötypuutarhoista kartanoihin, pappiloihin ja vähitellen myös tavallisen kansan pariin.
Lääkekasveja kuivattiin, ja niitä käytettiin teen tapaan, uutettiin alkoholiin tai sekoitettiin rasvaan voiteiksi.
Esimerkiksi koiruoho, siankärsämö, kataja ja kamomillasaunio olivat monikäyttöisiä yleisrohtoja.
Usein kasveilla oli myös muita kutsumanimiä kansanomaisen käyttötarkoituksensa mukaan.