Syyskuun lukupiiri: Homeroksen Odysseia
Syksyn lukupiirikauden aloittaa Homeroksen suuri eepos Odysseia. Tervetuloa myös uudet osanottajat!
Tapahtuman kuvaus
Malminkartanon kirjaston syksyn lukupiirikauden aloittaa Homeroksen suuri eepos Odysseia.
Kirjastolta lainattavissa kaikkia kolmea suomennosta.
Ehkä helpoimmin lähestyttävä näistä on Pentti Saarikosken käännös (1972, 307 sivua, ”proosaa, jossa oli toisinaan rytmisiä piirteitä ja alkusointuja” Hannu Riikosen sanoin), mutta vaihtoehtona voi tutustua myös Otto Mannisen runomittaiseen (heksametri) klassikkokäännökseen (1924, 457 sivua) ja/tai Paavo Castrénin tuoreempaa Homeros: Troijan sota ja Odysseuksen harharetket (2016), joka sisältää sivuilla 179-460 Odysseian modernin proosakäännöksen.
Helmetissä: https://helmet.finna.fi/Search/Results?sort=relevance&bool0%5B%5D=AND&lookfor0%5B%5D=odysseia&type0%5B%5D=Title&lookfor0%5B%5D=homeros&type0%5B%5D=Author&join=AND&limit=20 Celia (niille joilla tunnukset sinne): https://www.celianet.fi/work/138824 (Saarikoski) https://www.celianet.fi/work/340158 (Castrén) https://www.celianet.fi/work/138827 (Manninen) Kahvi-/teetarjoilu.
Tervetuloa myös uudet osanottajat! Alla vielä tekstinäytteet kaikista kolmesta suomennoksesta: Otto Manninen (1924, heksametrimitassa) ”Retkiä miehen kekseliään, runoneito, sa kerro, kauan harhailleen pyhän Troian kaatamatiellä! Kansat, kaupungit monet nähdä hän sai, tavat oppi, sai tuta tuskaa mont’ ulapoilla, kun eest’ oman hengen taisteli, maalleen matkaamaan koki kumppanit auttaa.
Ei toki kumppanien hän turmaa torjua voinut, näät tuhon tuottivat itselleen ylimieliset houkat, kaasivat karjaa, jonk’ oli haltiia Helios ylhä; siksi hän riemuisan palauksen riistikin heiltä.
Noistapa meillekin, Zeun tytär taivahinen, tarinoios!” ”Vaan valon huomensynty kun toi rusosorminen Eos, vuoteelt, armas nousi Odysseun aaluva, vaatteet suori jo varrelleen, olusvyöhön vyötteli miekan, jalkoihin jalohohtoisiin sirot anturat pauloi, uksest’ ulkosi sorjana kuin joku kuoloton aivan.” Pentti Saarikoski (1972) ”Kerro minulle Runotar, älykkäästä miehestä joka harhaili kauan hävitettyää Troian pyhän kaupungin; joka näki monien kansain asuinsijat ja tutustui ihmisten tapoihin; joka merellä koki monet vaivat taistellessaan henkensä edestä ja yrittäessään johtaa miehensä kotiin.
Miehiään hän ei pystynyt pelastamaan kaikkensakaan tehden, sillä he tuhoutuivat omaan tyhmyyteensä teurastaessaan ruoakseen auringonjumalan karjaa.